Julkaistu
Hyvät, paremmat ja paremminvoivat, osa 2
Teksti: Anna Laukkanen,
Hyvät, paremmat ja paremminvoivat on huumorillinen jatkokertomus Pohjois-Savon hyvinvointialueen synnystä. Kirjoittaja on keksinyt tarinan omasta päästä, mutta henkilöt ja taustatiedot ovat tosia. Tarkoitus on kuvata uuden rakentamista hauskasti ja kevyesti. Ensimmäinen osa kuvasi valmistelun ensihetkiä, nyt olemme jo lähellä hyvinvointialuejohtajan valintaa. Mukavia lukuhetkiä!
Peilistä katsoivat kauniit kasvot.
Rento olemus ja pilke silmäkulmassa tekivät hänestä helposti lähestyttävän. Vuodet ja erilaiset työtehtävät olivat hioneet luonteen terävämpiä särmiä ja kartuttaneet osaamista. Nykyään hän osasi kuunnella, nuorempana tuli posotettua eteenpäin oma vahva visio päällimmäisenä mielessä.
Hän oli kisassa mukana tavoitteenaan olla Pohjois-Savon hyvinvointialueen ensimmäinen johtaja.
Hän uskoi, että mahdollisuudet pärjätä olivat hyvät. Itse asiassa hän arveli, että hänet valitaan. Mutta toisaalta muu hakijajoukko oli poikkeuksellisen pätevää ja muilla oli omat erikoisansionsa, joita hänellä ei ollut.
Lopullisen valinnan tekisi aluevaltuusto 16. toukokuuta. Siihen asti piti jännittää. Vaikea oli ennustaa, mitä johtajaominaisuuksia valtuutetut eritoten painottaisivat.
- Minä olisin kyllä paras, hän sanoi omalle peilikuvalleen.
Hän halusi ehdottomasti tulla valituksi, mutta samalla tehtävä myös mietitytti. Uuden luominen ei ollut ikinä helppoa, sen hän tiesi omasta takaa.
Kuka tehtävään valittaisikaan saisi varautua isoon ponnistukseen. Uuden työpaikan me-hengen luominen ei ollut lastenleikkiä. Oman alansa osaavia ammattilaisia oli 12 500 ja vaikka osa näki uudistuksessa mahdollisuuksia, osa näki sen turhana hallintohimmelinä.
Sydämet piti voittaa hyvinvointialueen puolelle.
Palkassa tulisi olemaan niin monta nollaa, että perusduunaria se hämmästytti. Mitä sellaisella kuukausipalkalla oikein tekisi, ostaisi varmaan Savon komeimman mersun.
Mutta jos oli nollia, niin oli hommia.
Hyvinvointialuejohtaja vastaisi koko organisaation toiminnasta ja johtaisi henkilöstöä. Palvelut pitäisi pyöriä lain vaatimalla tasolla ympäri 250 000 asukkaan Pohjois-Savoa, mutta tiukalla 1,1 miljardin vuosibudjetilla.
Ja kuka hommaan valittaisiinkaan hyppäisi vauhdilla kiitävään junaan. Ennen vuoden 2023 aloitusta, uusi organisaatio olisi saatava kuntoon.
Historiallisen uudistuksen läpivetäminen lepäisi johtajan harteilla.
Väki kuiski jo käytävillä, että kenestä tulee suurvisiiri, iso pomo, hyvinvointialueen rouva tai herra ja myös paikallinen media osallistui spekulointeihin.
Se oli varmaa, että jos alkuvaiheessa uuden organisaation käynnistäminen kompastelisi, sen saisi johtaja tuntea nahoissaan. Ja niinhän sen pitikin mennä. Paksu nahka oli yksi hyvän johtajan ominaisuus.
Ilmaisia lounaita ei ollut ja mikään suojatyöpaikka ei ollut kyseessä. Mutta nynnyt ei hae näitä paikkoja, vähän hullunrohkea pitää olla.
Hän rentoutti olkapäät ja suoristi paidan helmaa. Loi teräksisen katseen peiliin ja kuiskasi itselleen:
- I am strong.
Jatkuu...